Olimme saanut lapsen pojan 1986...meidät vihittiin 11.11.88 ja häämatkalla sain jo päähäni iskuja kun eräs mies tuli puhumaan minulle ja hän suuttui koska olin kuulemma iskemässä häntä sillä välin kun hän oli pelaamassa pokeria...oltiin laivalla. olisi pitänyt silloin jo tajuta. En tiennyt loppujen lopuksi hänestä niin paljon kuin olisi pitänyt tietää aikaisemmin.
Hän jäi monesti työn jälkeen ryyppäämään kavereiden kanssa, kotiin tullessan heitti kännissä minua perunoilla ja kaikilla mitä keittiöstä löytyi. Selvinpäin keskusteltiin asiasta hän sanoi ettei tee enään niin...meni aikoja jolloin ei ottanut pisaraakaan, aloin odottaamaan meidän toista lastamme ja saimme isomman asunnon naapurista. Valvoin monet yöt häntä odottaen kotiin kun hän oli jossain päin Helsinkiä baareissa...rakastin häntä niin paljon vielä siihen aikaan että annoin asiat anteeksi.
Tyttäremme syntyi 1989 ja olimme onnellisia. vähän ajan päästä aloin odottamaan taas lasta mutta humala päissään ja riitamme päätteksi hän heitti minut raput alas, sain keskenmenon ja kolhuja. En vieläkään tajunnut lähteä liitosta pois.
Monet eivät uskoneet hänestä tuollaista koska hän oli kaikille mukava ja kiltti, kohtelias ja teki aina ruokaa vieraitten tullen ja oli kuin isäntä konsanaan mutta ihmiset eivät tieneet mitä tapahtuu seinien sisällä kahden kesken. Avasi ovia naisille ja oli niin kohtelias että...
Rupesin odottamaan taas lasta ja saimme tyttären 1990 elimme taas "onnellisina" ja olin kotona ja hän töissä. iltaisin halusin käydä lenkillä ja tapaamassa ystäviä mutta hän mietti oliko mulla joku mies...sanoin EI ole. Tuollainen läski ei voi mennä lenkille, olet ruma jne....huono äiti et osaa kasvattaa lapsia...olet sitä ja tota...katsoi kaikki postit läpi ja avasi kuoret ja tutki ne-Tutki kaikki paikat ja sanoi jaahas saunottu on,,,kavereita on ollut...
Usein vaietaan juuri neljän seinän sisällä tapahtuvista väkivallasta ja henkinen on pahempi kuin saisi kerran kunnolla turpiinsa. Meillä oli molempia.
kysytte varmaan mitä minä sitten tein kun käyttäytyi noin...no yritin tehdä asiat hänelle mieliksi, muutta itseäni sellaiseksi kun hän halusi, pelkäsin ja vaistoi sen ja käytti tilannetta hyväkseen.....aloin hakea hyvän olon tunnetta itselle väärällä tavalla eli tein velkaa ja hankin kaikkea ja valehtelin...en nalkuttanut en haukkunut ...kun hän oli kännissä ja krapulassa kun hän oli annoin suuni vaahdota..sen enempää en sanonut ja hän ei vastannut mitään, oli hiljaa.
Jossain vaiheessa minullakin meinasi mopo lähteä käsistä koska en kestänyt katsoa häntä selvinpäin vaan aloin ottaa itsekin ja monesti se vaan pahensi tilaa enenmmän ja enemmän........hain apua ja lopetin juomisen kokonaan ja sillä tiellä olen edelleen 10v tulee tammikuussa 2014.
ihmettelin ettei meillä känyt poliiseja tai naapurit puuttuneet asiaan. Naapurit kyllä kuuli...koska nyt kun olen heitä tavannut sanoivat että meitä kävi sääliksi sun kohtalo.....kerrankin suuttui yksissä juhlissa lähti kotiin ja kun tultiin takas oli koko kämppä hajoitettu...kaikki rikottu.
Sai raivareita ja pelkäsin kamalasti. Lapset oli peloissaan ja yritin heitä lohduttaa. Lapset alkoi oireilemaan omalla tavallaan. kysyin miksi hän tekee noin ja meidän pitäisi hakea apua. kävimmekin avioliittoneuvojalla ja perheneuvolassa mutta auttoi vain hetken.
Muutimme sitten rivitaloon asumaan ja sama jatkui taas..saunaa ei saanut käyttää kuten halusi...sähkö maksaa ....ei saa tuhlata vettä, lapset ei saanut tuoda kavereitaan jos toi niin siitä tuli pelkkää huutoa jälkeenpäin sain kuulla siitä taas kännipäissään. kaikki alkoi siitä kun olin lapsi, entinen liitto, mun vanhemmat, minä ja lapset. haukkui omia lapsiaankin. Poikakin joutui mua puolustamaan ja sanoi lyö miehiä älä äitiä. Lapset teininä olisi saanut mennä kavereilleen yöksi...joskus teimme lasten kanssa niin että menivät ja otin vastaan huudot ja lyönnit. Hän ei selvinpäin muka muistanut yhtään mitään. Mökilläkin kerran lensin niin kovaa ovesta ulos että jäi 2cm etten lyönyt päätäni autoon.
Kaikki huomasivat että olin mennyt sisäänpäin, olin hiljainen en naurannut enään kuljin vain silmälaput silmillä ....itse en sitä huomannut koska olin sairastunut masennukseen..en tajunnut hakea apua...olin harmaa hiiri.
Sain ystävältä apua koska hänelläkin oli ollut vaikeaa kertoi mistä saan apua ja vei minut sinne. Menin ensin AL ANON:n eli alkoholistien omaisten ryhmään..sain sieltä apua ja vertaistukea. vahvistuin ja kävin psykologin puheilla..
Tämän jälkeen kun hän tuli kännissä kotiin oli minulla kassi valmiina ja menin samantein ovesta ulos kun hän tuli sisään en jäännyt sinne enää. olin kolme kertaa tätä ennen jo hakenut eroa mutta aina tuloksetta uskoin hänen anteeksi en tee tuota enään...uskoin, antoi rahaa ja tavaroita..no kesti varmaan 2 kk sama jatkui taas.......tapan itseni ja muuta sellaista kuului..no sanoin vilkuta pilven reunalta sitten...otatko asian noin tyynesti sanoin otan.. ja kävelin pois. Hengissä hän on vieläkin. Itse olen antanut anteeksi mutta en ole voinut unohtaa kaikkea. Osa elämästä on hukkunut jonnekin matkalla en muista niitä pahoinpitelyjen ja pelon takia.
Hän lähti toiselle paikkakunnalle töihin ja sain viikot nauttia olostani...ei tarvinnut pelätä mikä kotona taas odottaa kun tulee töistä. viikonloput joskus hän oli työssä, jos tuli kotiin niin kännissä kunnes kerran tein päätökseni ja sanoin haluan eron...pelkäsin että saan turpiini mutta en ja menihän siinä 20v avioliitossa joka oli ja ei ollut onnellinen..koska sain olla yksin mietin mitä haluan elämältäni tätäkö vai muuta.
Ainoa neuvoni on että älkää jääkö suhteeseen jos siinä on väkivaltaa se ajan kanssa turruttaa ihmisen ja vie elämän halun. loppujen lopuksi voi käydä niin että henki menee kun oikein pahasti saa turpiinsa. Osoitteen turvakielto on ehdoton vain poliisi tietää osoitteen ei muut.
Sain ihanan ystävän elämääni joka jaksoi kuunnella minua ja matkustin hänen luokseen vähäksi aikaa lomailemaan. olemme vieläkin ystäviä hänen kanssaan.
Kolme vuotta olen nyt yksin kulkenut ja olen ollut onnellinen..velkaantunut ja nyt hakenut velkasaneeraustakin ja tavannut aivan ihanan miehen ja hänen poikansa.
Elämäkin voi alkaa taas...hän ei juo siitä olen onnellinen --jätin entisen työn ja kävin koulun ja aloin uuden ammatin. Jälleen on uusi ammatti tiedossa. Elämää pitää jatkaa vain eteenpäin. Voimme oppia uusia asioita ja koskaan ei ole liian vanha uuteen asiaan.
tästä ei parane koskaan selviydyttävä on mutta pelko on aina selkärangassa.
